Iiro Pohjanoksa

Senior Partner, Business Development Director, MPS Enterprises / 2.11.2018

”Haluan toimitusjohtajaksi.”

Yhteiskunnallisesti aktiivisena 16-vuotiaana nuorukaisena sain muodostettua itselleni vahvan tahtotilan tulevaisuuden ammatistani. Sen jälkeen kaikki valintani tukivat tahtotilaa toimitusjohtajuudesta. Tiesinkö silloin, mitä toimitusjohtajan työ on? Tuskinpa vaan. Johtava asema, sen mukanaan tuomat edut ja tietysti hieno titteli olivat varmaan syitä, jonka vuoksi oli helppo tuollainen tahtotila omassa päässä muodostaa. Silloin, noin 25 vuotta sitten, maailma oli myös kovasti erilainen. Työyhteisöt pyörivät enemmän johtajansa ympärillä ja asema-arvostus oli voimissaan. Tittelillä oli paljon merkitystä.

Johtava asema, sen mukanaan tuomat edut ja tietysti hieno titteli olivat varmaan syitä, jonka vuoksi oli helppo tuollainen tahtotila omassa päässä muodostaa.

Entä tänään? Kokemukseni mukaan moni rakentaa yhä urasuunnitelmaansa tai tavoitteitaan aseman ja titteleiden varaan. ”Haluan johtajaksi”, on yhä usein kuulemani lause, jossa aina ei ole niin väliä, mitä työn sisältö on, vaan että se näyttää hyvältä. Työelämä noin yleisesti on kuitenkin isossa kuvassa muuttumassa vähemmän tittelikeskeiseksi ja johtajuutta tunnistetaan nykyisin hyvin monenlaista ja monessa roolissa. Vaikuttavuutta erinomaisella syväosaajalla on monesti enemmän kuin oman organisaationsa toimitusjohtajalla.

Vaikuttavuutta erinomaisella syväosaajalla on monesti enemmän kuin oman organisaationsa toimitusjohtajalla.

Itse pääsin toimitusjohtajaksi asiantuntijaorganisaation ensimmäisen kerran 33-vuotiaana. Se tuntui hienolta. Se oli minulle jopa tärkeämpää kuin organisaation onnistuminen. En sitä toki silloin tunnistanut enkä varmaan oli myöntänytkään. Tuo tunne jatkui aika pitkään ja noin 10 vuoden päästä, kun silloisen organisaation uudelleenjärjestelyssä osakeyhtiöistä luovuttiin ja titteli muuttui ”vain” johtajaksi, oli se iso pettymys. Sen jälkeisellä yrittäjäuralla oli ymmärrys jo kasvanut niin, että yrityksen menestys oli kasvanut omaa titteliä tärkeämmäksi, ehkä…

Nyt voin jo sanoa, että kykenen arvioimaan haasteen kiinnostavuutta ja tehtävää ilman sen tittelin tuomaa lisäarvoa tai painolastia.

Urani aikana minulle on tehty jo useita henkilö- ja johtamisarviointeja ja tiedän sopivani melko hyvin johtamistehtävään. Olenko aina kokenut onnistuvani ja olevani oikealla paikalla? En tietenkään. Jälkeenpäin tarkasteltuna suurimmat epäonnistumiset ovat tulleet silloin, kun asema ja titteli on ollut tärkeämpää kuin tehtävässä menestyminen ja organisaation onnistuminen. Parhaat kokemukset taas silloin, kun on yhdessä onnistuttu, vaikka oma rooli olisi ollut pienempi. Nyt voin jo sanoa, että kykenen arvioimaan haasteen kiinnostavuutta ja tehtävää ilman sen tittelin tuomaa lisäarvoa tai painolastia. Sen oppiminen vei minulta noin 30 vuotta. Toivottavasti sinä opit nopeammin. Niin ajattelemalla olet myös parempi toimitusjohtaja.

 

Iiro Pohjanoksa on MPS-Yhtiöiden kehitysjohtaja ja partneri. Aiemmin Iiro on toiminut yrittäjänä sekä usean yrityksen toimitusjohtajana.