Työnhaku on sinänsä simppeli juttu – kirjaat ylös, mitä osaat, lähetät paperisi työnantajalle, tai ehkä soitat ensin, ja vastailet seuraavassa vaiheessa jo enemmän tai vähemmän mietittyihin haastattelukysymyksiin. Tulokseksi tulee kyllä kiitos tai ei kiitos. Jos tulokseksi tulee tämä yleensä vähemmän toivottu ei kiitos, niin ei muuta kuin repeat.
Kuitenkin työnhaku on paljon muutakin kuin mekaanista asiakirjojen lähettämistä. Se on täynnä tunnetta – innostusta, ihastusta, hieman ehkä kuherteluakin (ainakin mielikuvissa). Olisiko tämä minulle hyvä paikka? Tuntisinko itseni hyväksi, tärkeäksi, hyväksytyksi, ihailluksikin? Työpaikkaankin tutustuu pikkuhiljaa hakuprosessin edetessä, niin kuin heilaan treffikertojen lisääntyessä.
Työnhaku on myös pettymyksiä, suuttumusta, itsensä tai työnantajan syyttelyä ja harmitusta. Mitä lähemmäs toivottua työpaikkaa pääsee, sitä korkeammalta putoaa, jos työnantajan valinta kohdistuukin toiseen henkilöön. Hyvä kakkossija ei työnhaussa lämmitä.
Mitä enemmän työpaikkaan on hakuprosessin aikana ihastunut ja mitä kivemmalta rekrytoiva esimies haastattelussa tuntui, sitä karvaampi on ”kiitos mutta ei kiitos” -viesti. Jos olet jo laskeskellut, miten kauan aamuruuhkassa työmatkaan kuluisi ja tsekannut parhaat lounaspaikat työpaikan lähistöltä, joudut muuttamaan ajatteluasi jyrkästikin. Mielikuvat matkasta kuulaana syysaamuna uuden uutukaiseen työpaikkaan mukana penaali ja kaikkein terävimmät kynät vaihtuvat epävarmuuteen ja aina uusiin kysymysmerkkeihin.
Joskus työnhakija syyttää itseään siitä, ettei tullut valituksi. Tästä kuitenkin varoitan – jokaiseen tehtävään on useita hakijoita, aina on mahdollista, että jonkin toisen osaaminen vastaa tarvetta paremmin. Tai jollakulla toisella synkronoituivat kemiat ja aivojen sähkökäyrät paremmin rekrytoivan esimiehen kanssa. Tämä on katkera fakta, mutta itseään siitä ei kannata syyttää. Olet tehnyt parhaasi, tällä kertaa se ei riittänyt, joku toinen kerta se riittää.
Miten työnhaun tunteiden aallokossa voi tsempata itsensä uuteen nousuun ja innostaa itsensä runoilemaan entistä mehevämmät hakemukset jatkoa varten? Tässä muutama vinkki, nappaa itsellesi parhaiten sopivat:
1) Suunnittele. Jos olet työnhaussa ihan tosissasi, niin laitapa kalenteriisi montako työpaikkaa haet viikossa ja monelleko työnantajalle soittelet. Kun seuraat tunnollisesti suunnitelmaasi, jatkuu työnhaku pettymystenkin jälkeen jouhevasti.
2) Palkitse itseäsi. Työhakemuksen tavoitteena on päästä ensimmäiselle haastattelukierrokselle. Sitten toiselle ja lopulta saada työpaikka. Jaa työnhaku pieniin osiin ja palkitse itseäsi pienistäkin onnistumisista. Osta se pulla (vegaaninen, jotta maailma pelastuu) tai katso lempileffasi illalla.
3) Nauti elämästä. Työnhaku on työtä, mutta sinulla on – toivottavasti – myös muuta elämää. Anna huomiotasi esimerkiksi perheelle, lemmikillesi, hyvinvoinnillesi, kodinhoidolle ja muille tärkeille asioille. Piirrä kartta, joka osoittaa, minkä kokoinen on työsi merkitys verrattuna muihin elämänalueisiin.
4) Puhu tai kirjoita. Kun puet tunteesi sanoiksi, saavat ne myös nimen ja muodon. Näin ne ovat myös käsiteltävissä ja ymmärrettävissä paremmin. Negatiiviset tunteet menettävät hieman otettaan. Juttele siis ystäviesi kanssa (muistathan antaa ystävällesikin aikaa puhua itsestään) tai pidä päiväkirjaa.
5) Ole kiitollinen. Kirjoita lista niistä asioista, jotka sinulla juuri nyt ovat hyvin. Pienistäkin. Sinulla on mahdollisuus ja sinulla on voimavaroja hakea töitä. Sinulla on toivon mukaan läheisiä, jotka voivat tukea sinua työnhaussasi. Sinulla on ruokaa, suojaa, ikkuna aurinkoon päin ja viherkasvi. Ole kiitollinen kaikesta. Pian huomaat, ettei enää harmita.
Hyvää työnhakua ja voimia työnhaun ylä- ja alamäkiin!
Päivi Montgomery on Career Coach, joka muistaa omat tunteiden vuoristoratansa työnhaussa. Päivin blogi on julkaistu ensimmäisen kerran LinkedInissä.
