PIDÄN itseäni markkinoinnin moniosaajana. Olen oppinut osaavissa tiimeissä ja tehnyt markkinoinnin saralla vähän kaikkea. Vaikka toisinaan korvaan kuiskaileekin kiusanhenki nimeltään huijarisyndrooma, niin saadun palautteen ja tehtyjen töiden perusteella pystyn järkeilemään, että osaan paljon ja potentiaalia on enempäänkin.
Taidan vähän vihata työnhakua
HAAVEILEN mielelläni, myös uusista tuulista työn saralla. Aika ajoin haen aktiivisestikin työtä, mutta kivaa se ei ole. Oma urapolkuni kun ei solahda saumattomasti työnhakulomakkeisiin.
MINULLA ei ole AMK-tutkintoa, osittain siksi, että peruskoulun jälkeen minulla ei ollut hajun häivääkään siitä, mitä haluan tehdä. Eikä oikein ollut kunnianhimoakaan. Minä en siis ollut siinä putkessa, jossa päädytään lukioon ja siitä eteenpäin jatko-opintoihin. Hakeuduin ammatillisiin opintoihin ja ne johtivat pitkään rupeamaan tuotannon työntekijänä, jossa myös viihdyin, kehityin ja eteninkin.
LOPULTA päädyin opiskelemaan graafisen viestinnän ammatillisen tutkinnon työn ohessa. Vasta siitä alkoi kirkastumaan itselleni se suunta, jonne haluan ja löysin myös innon mennä sitä kohti. Minua kiinnostaa moni asia, joten siinäkin vaiheessa poikkesin sivupolulle ja opiskelin painajan ammattitutkinnon. Tämä siis tapahtui digitaalisen markkinoinnin alkaessa vallata alaa – viisasta urasuunnittelua, vai mitä?
AMK-OPINTOJAKIN on lopulta kertynyt työn ohessa ihan reilustikin, mutta toistaiseksi tutkinto on karahtanut kiville jossain vaiheessa, työkiireiden tai ihan vaan muun elämän olemassaolon takia. Olenkin kuluttanut aikaa ja etenkin hermoja koittamalla keksiä luovia keinoja, kuinka syötän tärkeät ja arvokasta osaamista tuoneet opintopisteet johonkin kankeaan lomakkeeseen. Joskus se ei ole edes mahdollista. Ymmärrän, että tietyt kaavamaiset perustiedot lomakkeella auttavat tekemään alkukarsintaa, vaikkapa nyt sitten AMK-tutkinnon perusteella. Se voi toki olla näppärää, mutta minun kannaltani turhauttavaa.
Voiko työnhausta oppia pitämään?
LUKUISTEN käytettyjen tuntien, sadattelun ja kipeiden kantapäiden kautta olen kuitenkin oppinut paremmin paketoimaan omaa osaamistani. Enää CV:ni ei ole lista koulutuksesta ja työtehtävistä, vaan listaan osaamiseni ja mistä kaikkialta se on peräisin. Olen myös tehnyt potentiaalisten työnantajien suhteen omaa alkukarsintaani. Jos käytössä on hakulomake, johon oma urapolkuni ei sovi, niin en hae. Yksinkertaista.
TÄMÄNHETKISEEN työhöni MPS:lla päädyin vastaamalla somessa oleellista osaamista kartoittavaan kyselyyn. Sen perusteella minuun oltiin yhteydessä. Kuinka vaivatonta! Eikä yhtään raivostuttavaa. Voisiko työhaku olla aina näin helppoa? Ainakin aloilla, jossa oikeita osaajia ei ole aktiivisessa työnhaussa, sen olisi syytä olla. Saattaa olla, että en siltikään rakastaisi työnhakua, mutta varmasti suhtautuisin huomattavasti vähemmän penseästi.
Eli rennosti vaan
HAAVEILEN toki myös AMK-tutkinnon suorittamista työn ohessa, mutta en aio tulevissa työnhauissa yrittää siltikään mahtua siihen muottiin, mitä on hakulomakkeella oletettu. Teen oman urani näköisen hakemuksen niihin potentiaalisin paikkoihin, jonne sellainen otetaan vastaan. Eikä tässä muutenkaan ole mitään vahinkoa tapahtunut. Omalla osaamisellani olen kuitenkin päässyt aina tekemään ja oppimaan titteliäni laajemmin. Eli saattaa olla, että se minun esikarsintani työnantajista toimii.
Blogin kirjoittaja Lea Kettunen aloitti MPS:lla viime syksynä 2022 rekrytointien markkinoinnin parissa. Aiemmin kuluttaja- ja B2B-markkinoinnissa työskennellyt Lea on innoissaan, kun on päässyt oppimaan taas uuden kulman markkinointiin.
Onko urapolkusi vielä hukassa? Jos haluat pohtia ja kirkastaa omaa urasuuntaasi uravalmentajan kanssa, tutustu Uralla eteenpäin -valmennukseen!
