RUUHKAVUOSIEN aikana oma aika on monella kortilla ja pitää valita kuntosalin, kampaajan tai jonkun älykkään itsensä kehittämisen väliltä. Samalla kun mietin, miten ikinä kenelläkään voi olla aikaa mennä kolme tuntia kestävään leffaan, ehtii töissä tapahtua muutoksia, jotka vaativat myös uuden oppimista. Hetkittäin pelottaa, että jäänkö kaikesta jälkeen, kun en ehdi käyttää iltoja ja viikonloppuja itseni kehittämiseen.
HUOMASIN kuitenkin, että ruuhkavuosissa eläminen kasvattaa itse asiassa juuri niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämätaidoiksikin kutsutaan. Tässä muutama omakohtainen esimerkki viimeisen viikon ajalta. Ruuhkavuosivanhempi, ole siis ylpeä siitä, miten hienosti saat kotona itseäsi kehittää.
Neuvottelutaidot. Aamulla neuvottelin taaperon kanssa siitä, minkä väriset sukat tänään jalkaan kelpaavat ja miksi villapuku on tungettava haalarin alle. Illalla väänsin teinin kanssa siitä, onko 800 euron iPhone todella välttämätön sekä mikä osuus teinin olisi itse tienattava ja mikä voisi tulla pukin kontista. Kumpikin neuvottelu vaatii taitoa pysyä omassa kannassani, mutta kuitenkin lapsen argumenttien – vaikka ne saattavat itsestä aivan käsittämättömiltä vaikuttaakin – kuuntelemista ja ymmärtämistä.
Luovuus ja ongelmanratkaisutaidot. Luovuutta tarvitsin, kun puoliso oli työmatkalla ja neljä lasta piti saada aamulla ennen kahdeksaa eri puolelle kaupunkia – kuka koulubussille, kuka aamupalalle päiväkotiin. Poissaolopäivään osui tietenkin myös isänpäiväaamiainen päiväkodilla. Luova ongelmanratkaisija pyysi isovanhemman lapsen kaveriksi päiväkodin aamupalalle, ja sai hoideltua loput kolme lasta onnistuneesti matkaan. Bonuksena pääsin vielä nauttimaan oman aamupalan kaikessa rauhassa vasta toimistolla.
Sosiaalinen älykkyys. Meillä ainakin sisarukset kinastelevat ja riitelevät lähes jatkuvasti. Vaatii sosiaalista silmää osata lukea tilannetta ja tietää, milloin vanhempana on syytä puuttua peliin. Epäreiluuden kokemukset ja puolueellisuus ovat ainakin meillä sellaisia, joihin puutun herkästi. Usein annan kuitenkin pienen kinastelun tapahtua. Silloin se pienempi opettelee sanoittamaan ja hallitsemaan omia tunteitaan ja kertoo, mikä isosiskon käytöksessä ottaa päähän. Isosiskon kun on hyvä välillä myös kuulla oman käytöksen ärsyttävistä puolista muiltakin kuin vanhemman suusta.
Resilienssi. Ruuhkavuodet = muutos, härdelli, joku tilanne päällä. Ainakin meillä. Aiemmin olin itse paljon herkempi reagoimaan yllättäviin tilanteisiin ja hermostumaan niistä, koska yllätykset olivat suunnitelmallisuuteen tottuneelle vähän hankalia. Nyt kun muutos on niin arkipäiväistä ja se vaatii itseltä ja puolisolta jatkuvaa joustamista, huomaan meidän ruuhkavuosivanhempien resilienssin eli muutosjoustavuuden olevan aika tapissa. Kodin puoli vuotta kestänyt vesivahinkoon liittynyt remontti ei ollut sekään suunniteltu, mutta siitäkin selvitään, kun on kaikesta muutakin jo selvitty.
RUUHKAVUOSIVANHEMPI, älä siis lainkaan vähättele kaikkea sitä mitä teet työpäivän jälkeen. Kehität huomaamattasikin kotona taitoja, joita tulevaisuuden työelämätaidoiksi kutsutaan. Kaikkea ei onneksi tarvitse oppia kirjoista tai kursseilla, vaan ihan vain elämällä.
LISÄÄ TULEVAISUUDEN työelämätaitoja löydät esimerkiksi tästä artikkelista.
Blogin kirjoittaja elää keskellä ruuhkavuosia ja on oppinut lapsiltaan myös tubettamista, tiktokkaamista, vastuullista kuluttamista sekä kiinan kielen alkeita eli lapset ovat meitä vanhempia osaavampia monessa asiassa. Se onkin tulevaisuuden kannalta aika lohdullista.
Katso myös Lindan 4 vinkkiä ruuhkavuosiin.
