Antti Harjuoja & Lea Ahopalo

/ 24.6.2021

Tägit: Osaaminen, Työnhaku, Urajohtaminen, Uratarina

Miten elämä muuttuu kun työelämästä voi siirtyä pois eli jäädä eläkkeelle? Muutos on valtavan suuri ja siihen valmistautuminen hyvissä ajoin on ensiarvoisen tärkeää. Osalle työelämästä pois pääseminen on helpotus ja pitkä loma odotettu, mutta yllättävän monille se on stressaava ja pelottava muutos. Vapaa-ajan lisääntyminen on tervetullut, mutta työhaasteiden ja vanhojen kollegoiden arjesta pois jääminen on haikeaa, jopa ahdistavaa. Monet huomaavat vasta eläkkeelle jäätyään, että työ ja työyhteisö ovat tärkeä osa elämää ja niistä ei haluaisikaan luopua kokonaan.

Eläkeikää ei kannata miettiä ”maalina,” joka saavutetaan, vaan siirtymisenä seuraavaan elämänvaiheeseen.

Elämänvaiheeseen, johon on tärkeää sisällyttää niitä elementtejä, joista pitää ja joista saa energiaa. Yllättävän monille näihin kuuluu sekä työporukka että työn tuomat haasteet ja virikkeet.

Lea Ahopalon tarina ja polku kohti eläkettä

Urapolkuni on ollut mutkikas ja matala. Urasuunnittelu ja uramuotoilu olivat nuoruudessani tuntemattomia käsitteitä, kuten ikäjohtaminenkin. En muista, että ikääkään olisi työurallani koskaan erityisemmin korostettu. Sen sijaan puhuttiin toimen- tai työnkuvasta (ikään kuin se olisi ollut jotain siveltimellä tai kameralla kuvattavaa) ja sen uudelleenjärjestelystä. Mitä lähemmäksi eläkeikä tuli, sitä enemmän mietin jaksamistani, tulevaa aikaa ja toimeentuloa.

Eläke tuli ajankohtaiseksi kohdallani viisi vuotta sitten. Sitä ennen puolitoista vuotta osa-aikaisella eläkkeellä oli antanut jo esimakua eläkeajasta. Maanantaista keskiviikkoon tein töitä toimistolla, loppuviikon olin eläkkeellä. Viikonloppua pidempi aika auttoi työstä palautumisessa. Pystyin harrastamaan mieluisia asioita ja kohottamaan kuntoani. Aluksi työtehtävien väheneminen tuntui työpanokseni vähättelyltä ja jäljelle jääneet tehtävät rutiinilta. En ollut henkisesti täysin valmis silloiseen elämänmuutokseen.

Täyttä eläkettä edeltänyt työsuhteeni kesti reilut 17 vuotta. Sitä ennen olin vaihtanut työpaikkaa 5 – 6 vuoden välein.

Kokemuksesta tiedän, kuinka helposti ikääntyessä työsuhde venyy ja vanuu, työntekijä nuhraantuu ja tuhraantuu. Usko omiin kykyihin ja rohkeus muuttaa oman elämän suuntaa tuntuu hukkuvan työelämän muutostahtiin, kolottaviin jäseniin ja hupenevaan jaksamiseen.

Monta kertaa jouduin miettimään, mitä todella vielä haluan työelämältä. Asenne ratkaisee, puolin ja toisin.

Eläkeiän lähestyessä konkarin kannattaa hyvissä ajoin miettiä, mihin ja miten eläkeajan haluaa käyttää. Olin jo ennen eläkeaikaa tehnyt joitakin työpaikkatunnusteluja silloisen työpaikkani ulkopuolelta.

Asenne eläkeikää lähestyvää naiskonkaria kohtaan oli usein torjuva.

Sisimmässäni en halunnut enää yhtään muutosta elämääni. Nyt eläkkeellä työskentely on tuntunut virkistävältä vaihtelulta, kun voin tehdä erilaista työtä ja valita ajankohdan ja määrän.

Lean vinkit konkarin elämänmuutokseen

Kirjoittajat: Antti Harjuoja, työelämän konkareihin keskittyneen Nextmilen primus motor. Lea Ahopalo, liike-elämän monipuolisissa tehtävissä työuran tehnyt ja nyt muutaman vuoden oloneuvoksettarena ajastaan nauttinut. Lea toimii myös Nextmilen freelance-kirjoittajana.

Mikä Nextmile?


Lue myös:

Johanna Huhtariihi löysi unelmaduuninsa viisikymppisenä.

Rekrytoijan vinkit yli 50-vuotiaalle työnhakijalle.