SAAN jututtaa MPS:n markkinointi- ja viestintäjohtajaa Leila Virtaa Lifeworksin kolmanteen uratarinaan. MPS:llä on pitkiä työuria ja sellainen on myös Leilalla –lähes 15 vuotta on vierähtänyt vaihtelevien tehtävien parissa kuin siivillä, Leila toteaa aloittaessamme jutustelun.
NUOREN Leila Rikkisen haaveissa siinsi ura maanviljelijänä, kun hän kirjoitti ylioppilaaksi. Päästäkseen lähemmäksi haavettaan, hänen oli päästävä opiskelemaan maataloustieteitä. Leila suuntasikin suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen Viikin opetus- ja koetilalle lomittamaan. Lehmiä lypsämällä ja maatilan töitä tekemällä hän ansaitsi arvokkaita työharjoittelupisteitä, joita tarvittiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin.
KOETILAN työn tuoksinassa Leila tapasi maanviljelijäperheen nuoren vesan ja rakastui. Sinä kesänä lukeminen pääsykokeisiin jäikin sitten vähän vähemmälle. Yo–todistuksellaan Leila pääsi kuitenkin opiskelemaan kemiaa, joka paljastuikin varsin sopivaksi valinnaksi. Seuraavana vuonna ovet maatalous-metsätieteelliseenkin lopulta aukesivat, kun Leila pääsi opiskelemaan ympäristömikrobiologiaa.
OPINTOJENSA loppuvaiheessa Leila asui Lahdessa perheensä kanssa sivutoimisena maatilallisena ja teki graduansa sinileväkukinnoista Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksessa. Gradutyö johti valmistumisen jälkeen työllistymiseen, kun työt suunnittelijana Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkimusyksikössä alkoivat. Leilan vastuulle kuuluivat mm. 12 yliopiston yhteisen ympäristöalan Professional Development -ohjelman koordinointi sekä täydennyskoulutus. 10 vuotta kului nopeasti Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksessa ja lapsia kasvattaessa.
VUONNA 1998 oli aika siirtyä takaisin pääkaupunkiseudulle, jossa odottivat uudet haasteet Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipolin koulutuspäällikkönä. Dipolin täydennyskoulutustarjontaa organisoidessaan Leila sai puhelun headhunterilta: nyt, jos koska, oli aika siirtyä yksityiselle – jos sinne halusi.
SÄHKÖISEN rekrytointimainonnan ottaessa ensimmäisiä askeliaan internetissä, Leila siirtyi vuosituhannen vaihteessa Joblinen, nykyisen Monsterin, myyntijohtajaksi. Hänen pieni ja sähäkkä tiiminsä oli sukkela liikkeissään ja hankki asiakkaita avaamalla Helsingin Sanomien avoimet työpaikat ja soittamalla asiakkaalle, josko sähköinen rekrytointi-ilmoitus olisi paikallaan. MPS:n käännyttäminen sähköisten medioiden käyttäjäksi paljastui sangen vaikeaksi tehtäväksi. Myynti ja tiimi kasvoivat, mutta parin vuoden jälkeen aika oli jälleen kypsä uudelle.
VAJAAN vuoden Leila työskenteli konsultointiyritys Fountain Parkissa, jonka jälkeen hän perusti puolisonsa kanssa yrityksen, Virta Managementin. Halu saada olla kotona lasten kanssa ja johtaa omaa työtään oli suuri. Puolentoista vuoden ajan Leila työskenteli koulutusten ja osaamisen johtamisen parissa kotoa käsin. Siinä sivussa tuli tuotua maahan muutamia autoja ja moottoripyöriä.
SEURAAVA askel oli Trainer’s House. Leila tuli valituksi kovatasoisesta joukosta yhdeksi kuudesta seniorikonsultista. Kovatahtinen arki sisälsi buukkausta ja kenttämyyntiä eli hyvin tiivistä puurtamista. Pian oli kuitenkin MPS:n aika ja kaikki tähänastiset työt ja roolit olivat, Leilaa lainaten, omalta osaltaan siivittäneet matkaa rekrytoinnin ja henkilöstön kehittämisen ytimeen. Syksyllä 2005 Leila aloitti HRD-konsulttina MPS:llä – hänen tontilleen kuuluivat myynti, kehityspuolen hankkeet ja projektit. Kun asiakkuustiimiä ryhdyttiin rakentamaan, Leila nimettiin asiakkuusjohtajaksi. Viimeiset 7 vuotta Leila on menestyksekkäästi johtanut markkinoinnin ja viestinnän tiimiä.
Urapolkunsa Leila kokee olleen tähän mennessä hauska ja monipuolinen. MPS on osaltaan mahdollistanut sen, että aina on ollut jotakin uutta ja innostavaa.
TYÖSSÄÄN hän pitää eniten muiden auttamisesta – ja siitä hän meillä on tunnettukin. Myös järjestelmäasiat ovat hänelle intohimon kohde ja niistä hän tykkää ”kuin hullu puurosta”. Pohtiessaan opintojaan, hän toteaa leveästi hymyillen, ettei sitruunahapposykli oikein enää muistu mieleen, vaikka kemiasta kaikki lähtikin.
LOPUKSI kysyn Leilalta mistä hän haaveilee. –Toivon, että aina olisi uutta opittavaa, Leila toteaa iloisesti.
