Kaikkien pitäisi harjoitella tietoisuustaitoja 10 minuuttia päivässä. Paitsi niiden joilla on liian kiire. Heidän pitäisi harjoitella 20 minuuttia.
Tämä väittämä todentui kohdallani 4 päivää ennen juhannusta. Selasin kalenteriani ja to-do -listaa. Ikävä, stressaantunut ja kiireinen olo hiipi sekä kehoon että mieleen. Näin paljon kaikkea! Pitäisikö tämä kaikkia saada valmiiksi ennen juhannusta? Illallakin on tehtävä! Päivät venyvät pitkäksi…
Kiireestä huolimatta on syötävä, joten lähdin ripeästi kohti lounaspaikkaa. Matkalla kolme työkaveria osui samaan hissiin. He olivat menossa läheiseen puistoon piknik-lounaalle ja houkuttelivat mukaan. Ööö… Olin ajatellut ihan vaan äkkiä käydä, kun on niin kiire. Mutta sen verran olen houkuttelulle altis, että suuntasin eväskaupan kautta mukaan puistoon.
Vajaa tunti myöhemmin, kävellessäni takaisin kohti toimistoa huomasin, että olo olikin nyt ihan erilainen. Kiireen ja stressin aiheuttama ikävä tunne oli sulanut sekä kehosta että mielestä auringonpaiseessa ja hyvässä seurassa. Eihän tässä mitään hätää ole! Kaikki hommat on aina ennenkin saatu tehtyä, joten miksi ei nyt?
Ja miksi kaikki edes pitäisi saada valmiiksi juuri nyt? Ei itse asiassa tarvitse! Ja tunteeko joku oikeasti jonkun, jolta on jäänyt tekemättä jotain kriittistä ennen lomaa?
Tämän kevyemmän olon kanssa jatkoin hommia ja muistutin itseäni kolmesta asiasta:
- Muista, että tunteet tarttuvat. Pysähdy kuuntelemaan omaa oloasi. Onko kaikki kiire ja stressi todella omaasi, vai onko se osittain muista välittyvää ”aina on kiire” -tyyppistä kollektiivista kuormaa?
- Älä usko mieltäsi, kun se väittää, että kiire hoituu kiirehtimällä. Juuri kiireen ja stressin keskellä ihminen tarvitsee taukoa, pysähtymistä, kierrosten laskemista. Vaikka sitten sitä piknik-lounasta auringossa ja hyvässä seurassa.
- On ihan normaalia, että ahdistaa ja kuormittaa, jos on kannettava koko viikon tekemiset samaan aikaan hartioillaan. Kannattaakin kokeilla, kuinka mahdollista olisi juuri nyt keskittyä vain siihen yhteen käsillä olevaan asiaan. Vasta sen jälkeen siirtyä keskittymään seuraavaan. Ja vasta sitten taas seuraavaan. Toisin sanoen harjoitella tietoista läsnäoloa, erityisesti silloin, kun tuntuu että siihen ei muka ole aikaa.
Blogin kirjoittaja on MPS:n konsultti ja psykologi Maija Suokas, joka muistuttelee meitä tärkeistä itsensä kuuntelemisen sekä hetkeen pysähtymisen taidoista kiireen keskellä.
